Vasta kun ymmärtää rajansa, voi tulla mestariksi

December 16, 2016 by Heikki Valkama

This guest blog is a part of our Christmas season blog series

Japanilaisessa keittiössä ammattikokiksi pääsemisen sanotaan vievän kymmenen vuotta. Ensimmäiset kaksi vuotta vietetään pesupisteessä, siis opetellaan tiskaamaan ja siivoamaan. Seuraavat kaksi vuotta käytetään paistopisteessä, siis harjoitellaan täydellistä grillausta. Sitä seuraavat kaksi vuotta menevät pienannospisteessä. Tämän jälkeen siirrytään kahdeksi vuodeksi pata- ja haudutuspisteen apulaiseksi, ja sitten lopuksi vielä kahdeksi vuodeksi apulaiseksi leikkauspisteeseen. Japanilaisen kokin perinteinen nimitys onkin itamae, jonka voi kääntää leikkuulaudan edessä olevaksi.

Tokiolaisessa keittiössä, jossa valmistetaan paljon erilaisia jalosteita ja säilykkeitä, vaaditaan kymmenen vuoden päälle vielä viisi vuotta eli kaikkiaan viisitoista vuotta ennen kuin kokin voidaan sanoa hallitsevan perinteisen ruoanvalmistustaidon ja ansaitsevan nimityksen ichinimae no shokunin (ensiluokkainen ammattilainen). Ei olekaan ihme, että todelliset ammattilaiset ovat hyvin ylpeitä ammattitaidostaan.

#Kyse ei ole vain oppimisesta, vaan tiestä.

Kokin tietä tutumpi käsite on bushido, soturin tie. Ammattilaisuudessa ja käsityöläisyydessä on kyse vastaavanlaisesta elämän läpi jatkuvasta tiestä kuin miekkamihilläkin: Kukaan ei koskaan tule valmiiksi. Tai jos niin väittää, ei ymmärrä alansa vivahteita. Kokin tielle astuvien tehtävä ei ole vain harjoitella pesemistä, paistamista tai leikkaamista, vaan oppia edeltäjiensä jo hiomat parhaat ja toimivat käytännöt. Ja tuoda niiden päälle omat oivalluksensa.

Saman asenteen voi ajatella toimivan kaikessa oppimisessa. Aina on opittavaa, aina löytyy joku, joka osaa saman asian paremmin.

Ihanteellisimmillaan japanilaisessa ruoanlaittofilosofiassa raaka-aineet ohjaavat kokkia. Kala voi pyytää kokkia leikkaamaan itsensä tietystä kulmasta, vihannekset anovat tietynlaista keittolientä ja sienet toivovat tietynlaista paistintikkua lävitsensä. Vasta tämän kuuntelijan ja tunnustelijan roolin oivaltaminen ja omaksuminen tekee kokista raaka-aineidensa ja asiakkaidensa edessä ammattilaisen, koska kokin tien täysipainoinen eläminen tarkoittaa tarpeettoman mestaroinnin hylkäämistä ja asettautumista ruoanvalmistuksen käytettäväksi.

Tullakseen mestariksi tai oppiakseen oman alansa parhaaksi, pitää olla valmis hylkäämään egonsa. Vasta kun ymmärtää rajansa, voi tulla mestariksi. Kaikessa.

Heikki Valkama

on Imagen päätoimittaja. Hän on myös kirjailija ja japanilaisen ruokakulttuurin tuntija.

More blog posts

October 16, 2017 by Pertti Jalasvirta

How to avoid digitalization disaster in your school

August 24, 2017 by Topi Litmanen

Analytics in the changing landscape of learning

July 25, 2017 by Tuomo and Riikka Meretniemi

Personalized Learning In A Sailboat – Amazing Results

Load more