Tieto ja tietämys: Miten tiedosta tulee osaamista?

Voidaan väittää, että nykypäivänä maailmassa yksi runsaimmista ja arvokkaimmista resursseista on tieto. Se virtaa sekä meihin että meistä läpi laitteidemme, syklisenä järjestelmänä, kuin digitaalinen merivirta. Tämän datasta rikkaan yhteiskunnan seurauksena käytämme usein termejä “tieto” (information) ja “tietämys” (knowledge). Suomeksi tämä on entistä haasteellisempaa, koska monesti sanaa tieto käytetään kuvaamaan molempia sanoja, jotka englanniksi olisivat information ja knowledge. Käytämmekin tässä artikkelissa sanaa “tietämys” knowledgen vastinparina.

Vaikka tämä saattaa aluksi vaikuttaa semanttiselta erolta eikä loppujen lopuksi liittyvän oleellisesti lopputavoitteisiin, totuus on, että ne edustavat perustavanlaatuisesti erilaisia käsitteitä, erityisesti kun on kyse oppimisesta, ymmärtämisestä ja niiden soveltamisesta eri yhteyksissä. Tämän eron ymmärtäminen ja sen vaikutusten tiedostaminen on ratkaisevaa minkä tahansa oppimisen, koulutuksen tai opetuksen onnistumisen kannalta.

Joten tällä viikolla ajattelimme, että olisi hyvä tilaisuus avata näitä termejä, niiden merkitystä ja sitä, miten ne voivat vaikuttaa oppimisen lähestymistapoihin. Aloittaaksemme määritellään ensin termit tieto ja tietämys.

Mikä on Tieto (information)?

“Tietoa” voidaan nähdä tietona, joka on järjestetty tai käsitelty tavalla, joka lisää siihen kontekstia tai merkitystä. Se on raakaa faktaa ja lukuja, jotka on rakenteellisesti järjestetty mutta ei vielä tulkittu tai täysin ymmärretty.

Tiedon ominaispiirteet

Tieto on usein ulkoista, yksilöistä riippumatonta. Se liittyy enemmän ‘mihin’ – esimerkiksi tilastoihin, kuvauksiin tai raportissa esitettyihin löydöksiin.

Tiedon soveltaminen

Tieto toimii tiedon rakennuspalikoina tai raaka-aineena. Sitä käytetään tiedottamiseen, keskustelun pohjana toimimiseen, päätöksentekoon ja analysointiin.

Mikä on Tietämys(knowledge)?

Tietämys menee askeleen pidemmälle kuin tieto. Se kattaa tiedon ymmärtämisen, tulkinnan ja soveltamisen. Tietämys on tietoa, joka on käsitelty ihmismielen toimesta oppimisen, kokemuksen tai ohjeistuksen kautta.

Tietämyksen ominaispiirteet

Tietämys on enemmän sisäistä, yksilön kokemusten, uskomusten ja oivallusten muovaamaa. Se ei koske pelkästään ‘mitä’, vaan myös ‘miten’ ja ‘miksi’ – esimerkiksi ymmärtämällä, miksi tietyt trendit ilmenevät tiedoissa.

Tietämyksen soveltaminen

Tietämys on toiminnallista ja subjektiivista, usein henkilökohtaisten tai organisaation kontekstien muovaamaa. Sitä käytetään päätöksentekoon, ongelmanratkaisuun sekä uusien ideoiden tai innovaatioiden luomiseen.

Vaikka tämä on hieman yksinkertaistettu kuvaus, saattaa olla hyödyllistä ajatella tieto- ja tietämys-suhteen käyttämällä tätä rakennusprojektin vertauskuvaa. Tieto on raaka rakennusmateriaali, betoni, teräs, johdot, puu, maali jne. Tietämys puolestaan on arkkitehtuuri, suunnitelmat, design, koodivaatimukset jne. Aivan kuten tiilien ja puun pino ei spontaanisti muutu taloksi, tieto vaatii tietämyksen arkkitehtuuria tullakseen hyödylliseksi ja merkitykselliseksi.

Toisaalta ilman raaka-aineita suunnitelmia ja designeja ei voida toteuttaa. Sekä tieto että tietämys ovat olennaisia osia oppimisessa, ja ymmärtämällä kumpaa niistä käsittelemme missäkin vaiheessa tai kun pyrimme saavuttamaan tietyn tavoitteen, voimme sopeuttaa menetelmiämme ja lähestymistapaamme sen mukaisesti.

Tiedon(information) ja Tietämyksen (knowledge) yhteys

Tiedon ja tietämyksen välinen suhde on dynaaminen ja olennainen. Tieto toimii perustana, jonka päälle tietämys rakentuu.

Ilman tietoa tiedon muodostaminen on haastavaa; ilman käsittelyä ja tulkintaa, joka muuttaa tiedon tiedoksi, data pysyy jossain määrin inerttinä ja hyödyntämättömänä. Oppimisen ja kehityksen konteksteissa tämä ero on ratkaiseva. Vaikka tiedon levittäminen saattaa liittyä tosiasioiden tai menettelyjen opettamiseen, tiedon kehittäminen edellyttää syvempää osallistumista, jossa oppijat tulkitsevat, kyseenalaistavat ja soveltavat tietoa erilaisissa skenaarioissa. Kyse on siirtymisestä tiedon ‘siitä’ että jokin on, ymmärtämiseen ‘miksi’ se on ja ‘miten’ sitä voidaan käyttää tai soveltaa.

Neurotieteestä saadut oivallukset Erotus tiedon ja tiedon välillä ei ole pelkästään akateeminen tai kielellisesti hyödyllinen käsite, vaan se heijastuu todellisuudessa siinä, miten aivomme toimivat. Tutkiessamme eroa tiedon ja tietämyksen välillä, on valaisevaa harkita, miten neurotiede ohjaa tätä erottelua. Aivomme käsittelevät raakaa tietoa – dataa ja faktoja – lyhytaikaisen muistin koodauksen ja huomion mekanismien avulla, pääasiassa osallistuen alueisiin kuten hippokampukseen ja etuotsalohkoon. Tämä on tiedon aluetta, jossa keskitytään diskreettien datapisteiden tarkkaan säilyttämiseen ja palauttamiseen. Toisaalta tämän tiedon muuttaminen tiedoksi vaatii laajempaa ja monimutkaisempaa verkostoa aivoissa. Se edellyttää uuden tiedon integroimista olemassa oleviin kognitiivisiin kehyksiin sekä sen soveltamista ja sisäistämistä. Tämä prosessi on jakautuneempi eri aivoalueille, heijastaen tiedon syvempää ja hienostuneempaa luonnetta. Se on se paikka, tai tapa, jossa tieto, kerran ymmärretty ja kontekstualisoitu, muuttuu työkaluksi päättelyssä, ongelmanratkaisussa ja innovaatiossa.

Jos yksi tavoitteistamme on oppijoiden tietämyksen kehittäminen, tarvitaan mahdollisuuksia näiden prosessien tapahtumiselle. Se viittaa siihen, että on siirryttävä pelkästä tiedon levittämisestä ympäristöihin ja kokemuksiin, joissa syvällinen käsittely, reflektio ja soveltaminen ovat kannustettuja. Jos ymmärrämme, että tiedon ja tietämyksen välisen eron merkityksellisyys vaikuttaa merkittävästi oppimisprosessin eri osa-alueisiin, mukaan lukien opetusmateriaalien luominen, opetuslähestymistavat, oppimistavoitteet ja arviointiperusteet, miten voimme sitten ottaa tämän tiedon ja soveltaa sitä oppimistilanteisiin? (Huomaathan, että olemme tässä vaiheessa sisällyttäneet sinulle, arvoisa lukija, pohdintakysymyksen. Tällaiset toimet voivat auttaa helpottamaan tiedon muuttumista tiedoksi! 😁).

Hyvä uutinen on, ettet tarvitse neurotieteiden tai kasvatustieteen tutkintoa voidaksesi tehdä niin, itse asiassa yksi tavoitteistamme CLANEDilla on järjestää, tiivistää, systematisoida ja automatisoida näitä oppimisen käsitteitä ja parhaita käytäntöjä mahdollisimman paljon, jotta voit keskittyä omiin tavoitteisiisi. Tutkitaanpa, mitä kurssien luojien, opettajien ja oppijoiden tarvitsee tietää ja tehdä hyödyntääkseen biologisia prosessejamme oppimisen, tiedon ja tiedon suhteen:

1. Oppiminen ja opetusmateriaalit

• Tietoon perustuvat: Materiaalit keskittyvät faktasisältöihin, tietoihin, sääntöihin ja menettelyihin. Ajattele esimerkiksi oppaita, faktalehtisiä ja informatiivisia esityksiä.
• Tietämykseen perustuvat: Materiaalit sisältävät tapaustutkimuksia, ongelmanratkaisuharjoituksia ja todellisiin tilanteisiin liittyviä skenaarioita, jotka kannustavat tiedon soveltamiseen, analysointiin ja synteesiin. Toimet kurssien luojille ja opettajille

Toimet kurssin luojille ja opettajille

• Tavoitteiden asettaminen: Määritä ensisijainen tavoite, onko se faktatiedon välittäminen (tietoon perustuva) vai syvemmän ymmärryksen ja soveltamistaitojen kehittäminen (tietämykseen perustuva).
• Materiaalien kehittäminen: Tietoon perustuvien tavoitteiden osalta keskity selkeään, tiiviiseen ja tarkkaan sisällön esittämiseen. Tietämykseen perustuvien tavoitteiden osalta sisällytä materiaaleja, jotka edistävät kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisua ja reaalimaailman soveltamista.

2. Lähestymistavat

• Tietoon perustuva: Luentopohjainen, lukutehtävät ja ulkoaoppimistekniikat.
• Tietämykseen perustuva: Vuorovaikutteiset keskustelut, ryhmätyö, käytännön projektit ja kokemukselliset oppimistoiminnot.

Toimet kurssin luojille ja opettajille

• Tarpeiden arviointi: Analysoi oppimistarpeet – tarvitsevatko oppijat vain tiedon ymmärtämistä vai sen soveltamista monimutkaisissa tilanteissa.
• Lähestymistapojen valitseminen: Tietoon perustuvien tavoitteiden osalta perinteiset opetusmenetelmät voivat olla tehokkaita. Tietämykseen perustuvien tavoitteiden osalta hyödynnä vuorovaikutteisempia ja kokemuksellisia opetusmenetelmiä.

3. Tavoitteet/Tulokset

• Tietoon perustuva: Tavoitteena on usein tietoisuus ja ymmärrys tiettyjen tosiasioiden tai menettelytapojen suhteen.
• Tietämykseen perustuva: Painopiste on tiedon soveltamisessa käytännön tilanteissa, kriittisen ajattelun kehittämisessä ja ongelmanratkaisutaidoissa.

Toimet oppijoille

• Oman oppimistyylinsä tunnistaminen: Selvitä, suosivatko he enemmän tietoon keskittyvää oppimista (faktoihin perustuva, suoraviivainen) vai tietämykseen keskittyvää oppimista (vuorovaikutteinen, soveltamiseen perustuva).
• Vastaavasti osallistuminen: Tietoon perustuvien tavoitteiden osalta keskity sisällön muistamiseen ja ymmärtämiseen. Tietämykseen perustuvien tavoitteiden osalta osallistu aktiviteetteihin, jotka vaativat soveltamista ja analysointia.

4. Arviointiperusteet

• Tietoon perustuva: Arvioinneissa käytetään kyselyitä, faktakysymyksiä ja testejä, jotka mittaavat muistamista ja ymmärtämistä.
• Tietämykseen perustuva: Arvioinneissa käytetään tapaustutkimuksia, projekteja, esityksiä ja käytännön tehtäviä, jotka arvioivat soveltamista, analysointia ja synteesiä.

Toimet kurssin luojille ja opettajille

• Arviointien yhteensovittaminen tavoitteiden kanssa: Tietoon perustuvassa oppimisessa käytä arviointeja, jotka testaavat faktatietoa. Tietämykseen perustuvassa oppimisessa käytä arviointeja, jotka vaativat oppijoita soveltamaan ja osoittamaan ymmärrystään käytännön tai teoreettisissa tilanteissa.

Tunnistamalla tiedon ja tiedon välisen eron sekä toteuttamalla nämä toimet, kurssin luojat, opettajat ja oppijat voivat saavuttaa halutut oppimistulokset tehokkaammin.

Tämä lähestymistapa varmistaa, että oppimiskokemukset ovat paitsi informatiivisia myös muuntautumiskykyisiä, varustellen oppijat tarvittavilla taidoilla ja ymmärryksellä heidän ammatilliseen ja henkilökohtaiseen kasvuunsa.

Todellisuuden laaja kirjo

On tärkeää tunnistaa, että tehokas oppiminen ja koulutus eivät perustu tiedon ja tietämyksen välisen valinnan tekemiseen tai toisen asettamiseen ensisijaiseksi, vaan pikemminkin näiden kahden integroimiseen ja yhdistämiseen yhteen.

Oppiminen on spektri, jossa tieto ja tietämys elävät rinnakkain ja täydentävät toisiaan. Riippuen oppimistavoitteiden luonteesta, koulutusohjelmat voivat painottua enemmän tiedon tai tietämyksen suuntaan, mutta vaikuttavimmat kokemukset yhdistävät saumattomasti nämä kaksi toisiinsa, joskus odottamattomilla ja jännittävillä tavoilla!

Tiedon ja Tietämyksen välinen vaihtelu oppimisessa

• Perustiedot: Spektrin toisessa päässä tieto toimii perustana. Se tarjoaa tarvittavat faktat, tiedot ja luvut, jotka muodostavat ymmärryksen perustan. Esimerkiksi lääketieteellisessä koulutusohjelmassa opiskelijoiden on ensin omaksuttava perustiedot ihmisen anatomiasta.
• Tietämys: Siirtyessämme spektrillä eteenpäin, tämä tieto käsitellään, kontekstualisoidaan ja sovelletaan, muuttuen tietämykseksi. Jatketaan lääketieteellisen koulutuksen esimerkillä: opiskelijat soveltavat anatomian ymmärrystään potilaiden diagnosointiin ja hoitoon, mikä vaatii kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja.
• Dynaamiset oppimiskokemukset: Tehokkaimmat oppimiskokemukset tunnistavat tämän joustavuuden tiedon ja tietämyksen välillä. Ne tarjoavat opiskelijoille tarvittavan faktapohjan ja ohjaavat heitä sitten toimintaan ja keskusteluihin, jotka kannustavat tämän tiedon soveltamiseen ja sisäistämiseen.

Oppimisohjelmien suunnittelu: Kaksijakoinen lähestymistapa

• Ohjelman suunnittelu: Oppimisohjelmaa suunniteltaessa on tärkeää ensin esittää informatiivinen sisältö selkeästi ja sen jälkeen rakentaa sitä edelleen tietojen kehittämistä edistävillä aktiviteeteilla. Tähän voi kuulua luentoja tiedon välittämiseksi ja vuorovaikutteisia työpajoja tiedon soveltamisen edistämiseksi.
• Tavoitteet ja Tulokset: Tavoitteiden tulisi heijastaa tasapainoa tiedon ymmärtämisen (tietäminen) ja tiedon soveltamisen (osaaminen) välillä. Esimerkiksi johtamiskoulutusohjelma voi sisältää tietoa johtamisteorioista (tietäminen) ja simulointeja todellisten johtamishaasteiden käsittelystä (osaaminen).
• Materiaalit ja Menetelmät: Materiaalien ja opetusmenetelmien tulisi palvella molempia spektrin päitä. Digitaaliset alustat kuten CLANED voivat olla tässä hyödyllisiä, sillä ne voivat sisältää informatiivista sisältöä (kuten lukemistoja ja luentoja) sekä mahdollistaa tiedonhankintaa edistäviä aktiviteetteja (kuten keskusteluja, projekteja ja yhteisöllistä oppimista).

Oppimisen Arviointi: Kokonaisvaltainen lähestymistapa

• Arviointimenetelmät: Arvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota sekä tiedon säilyttämiseen että tiedon soveltamiskyvyn arviointiin. Tämä voisi tarkoittaa perinteisten testien yhdistämistä (tiedon muistamiseen) käytännön tehtäviin tai esityksiin (tiedon soveltamiseen).
• Palaute ja Soveltuvuuden Arviointi: Jatkuva palaute auttaa säätämään oppimisprosessia ja varmistamaan, että sekä informatiiviset että tiedonhankintaan liittyvät näkökulmat tulevat tehokkaasti käsitellyiksi.

Toimenpiteiden yhteenveto toivotun tuloksen varmistamiseksi

• Suorita tarveanalyysi: Määrittele selkeästi, ovatko oppimistavoitteet tiedon tai tietämykseen suuntautuneita.
• Sovita materiaalit ja menetelmät yhteen: Valitse opetusmateriaalit ja opetusmenetelmät, jotka ovat linjassa määriteltyjen tavoitteiden kanssa.
• Toteuta sopivat arvioinnit: Varmista, että arviointimenetelmät vastaavat oppimisen tyyppiä – olipa kyse sitten tiedon muistamisen arvioinnista tai tiedon soveltamisesta.
• Luo sopeutuva oppimisympäristö: Ole valmis säätämään menetelmiä ja materiaaleja oppijoiden palautteen ja suorituksen perusteella, varmistaen lähestymistavan tehokkuuden ja yhteyden oppimistavoitteisiin.

Tiedon ja tietämyksen hyödyntäminen

Kun päätämme artikkelimme tiedon ja tietämyksen välisestä hienovaraisesta suhteesta, on selvää, että tehokkaan oppimisen ja kehityksen avain piilee molempien harmonisessa integroinnissa.

Tietorikkaassa maailmassamme kyky muuttaa raaka tieto toiminnalliseksi tiedoksi on paitsi akateeminen taito, myös perustava edellytys menestykselle millä tahansa ammattialalla.

Tämä muuntamisprosessi, jota neurotieteen oivallukset valaisevat, korostaa tiedon keräämisen lisäksi myös kriittisen ajattelun, ongelmanratkaisun ja innovoinnin kyvyn kehittämisen tärkeyttä.

Kurssin luojille, opettajille ja oppijoille haasteena on liikkua taitavasti tiedon ja tietämyksen välillä. Tunnistamalla, milloin oppimistavoite perustuu tiedon hankintaan ja milloin se perustuu tiedon soveltamiseen, sekä soveltamalla materiaaleja, menetelmiä ja arviointeja sen mukaisesti, voimme varmistaa, että koulutukselliset pyrkimyksemme ovat sekä informatiivisia että kehittäviä.

CLANED-tyyppiset digitaaliset alustat ovat keskeisessä roolissa tässä matkassa tarjoten työkalut, ympäristöt ja tarvittavan tiedon sekä tiedon hankinnan edistämiseksi.

Pohjimmiltaan tiedon ja tiedonhankinnan tehokas yhdistäminen oppimiskokemuksissa heijastaa laajempaa todellisuuden kirjoa, jossa toimimme. Varustamalla oppijat tarvitsemallaan faktapohjalla ja ohjaamalla heitä tämän tiedon soveltamiseen, valmistelemme heitä ei vain tietämään, vaan ymmärtämään, soveltamaan ja innovoimaan.

Todellinen tehokas oppiminen ja kehitys ei siis ole valinnan tekemistä tiedon ja tietämyksen välillä, vaan niiden vuorovaikutuksen ymmärtämistä ja sen käyttämistä jatkuvan kasvun, sopeutumisen ja erinomaisuuden polttoaineena.